1. YEL perustuu jakojärjestelmään – mutta väestöpohja ei enää riitä

Nykyinen YEL ei ole varallisuutta kartuttava järjestelmä. Yrittäjän maksut eivät mene hänen omaan eläketiliinsä, vaan ne käytetään välittömästi nykyisten eläkeläisten eläkkeisiin. Tämä malli toimii vain, jos:

• uusia maksajia tulee jatkuvasti lisää
• työikäisten määrä kasvaa
• talous kasvaa nopeasti

Suomessa tilanne on päinvastainen:

• syntyvyys on ennätysalhainen
• työeläkeläisten määrä kasvaa
• yrittäjien määrä ei kasva merkittävästi
• väestön huoltosuhde heikkenee vuosi vuodelta

Järjestelmä on siten demografisesti jatkuvasti vaikeammassa asemassa.

2. YEL on alijäämäinen ja vaatii valtiolta vuosittain satojen miljoonien tuen

Koska YEL:n maksupohja ei riitä, valtio joutuu rahoittamaan järjestelmää noin 550–600 miljoonalla eurolla joka vuosi. Tämä ei ole tilapäinen tukitarve, vaan rakenteellinen ominaisuus. YEL ei ole omavarainen – eikä se tule olemaan nykyisellä mallilla, sillä jokainen ikäluokka on edellistä pienempi.

3. Yrittäjälle YEL on heikosti kannustava ja taloudellisesti epäedullinen

YEL-maksut ovat iso kuluerä, mutta vastine ei ole yrittäjän näkökulmasta houkutteleva:

• maksuista ei kerry omaa varallisuutta
• mitään ei jää perittäväksi
• tuotto on käytännössä sidottu väestökehitykseen, ei sijoitustuottoihin
• yrittäjä ei voi kontrolloida sijoitusriskiä tai omaa karttumaansa
• eläketurva syntyy erittäin hitaasti

Yrittäjä kantaa 100 % riskin yrityksestään ja toimeentulostaan – mutta YEL ei palkitse onnistumisesta eikä jousta tiukkoina vuosina.

Moni yrittäjä kokee maksavansa järjestelmään, joka ei tosiasiassa palvele häntä.

4. Työtulon määrittely on keinotekoista ja aiheuttaa systemaattista epäoikeudenmukaisuutta

Nykyisessä järjestelmässä:

• YEL-työtulo määritetään arvioimalla “palvelussuhteen arvoa vastaava palkka”
• yrittäjät ovat eri asemassa toisistaan ja palkansaajista
• arvioita tehdään vakuutusyhtiöissä, joilla ei ole todellista tietoa yrityksen kannattavuudesta
• järjestelmä rasittaa erityisesti pienyrittäjiä ja yksinyrittäjiä

Kun yrittäjä ei itse voi määrittää maksukykyään, syntyy väistämättä konflikteja ja koettua epäoikeudenmukaisuutta.

5. Järjestelmä ei kerrytä pääomaa Suomelle – eikä yrittäjälle

TyEL-järjestelmä kartuttaa valtavat eläkevarat, joita sijoitetaan globaaleille markkinoille. YEL sen sijaan:

• ei kartuta yhteiskunnalle pääomaa
• ei kartuta yrittäjälle pääomaa
• ei vahvista suomalaista talouskasvua
• ei luo riskipääomaa startup-ekosysteemille

Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia euroa potentiaalista pääoman kasvua.

6. Järjestelmä on hallinnollisesti raskas ja tehoton

YEL-järjestelmä ylläpidetään eläkeyhtiöissä, joiden kulut ovat koko järjestelmän mittakaavassa huomattavat. Nämä hallinto- ja organisaatiokulut vähentävät tehokkuutta ja kasvattavat järjestelmän kustannuksia yrittäjille ja valtiolle.

7. Järjestelmä ei ole enää poliittisesti tai taloudellisesti kestävällä pohjalla

YEL on kuin “rakennus, jota on paikattu vuosikymmeniä, mutta jonka perustukset ovat yhä 1970-luvulta”. Se ei kaadu huomenna, mutta se ei ole enää oikeudenmukainen, eikä se ole kestävä pitkällä aikavälillä.